Tiistaitärppi: Kaikesta huolimatta toimittajakin on vain ihminen

Alla on asiatarkka pätkä todistamaani dialogia suomalaisen, arvostetun median palaverista:
– Miksi me tehdään tällainen juttu?
– Syitä on kaksi. Ensinnäkin lehteen jäisi muuten reikä. Ja toisekseen jonkin täytyy pitää mainoksia paikoillaan.

Vastaus oli osuvaa ironiaa. Kun media tekee juttuja paperille, radioon tai televisioon, läheskään kaikkien juttujen aihevalinnat eivät tule mistään laitteesta, joka on analysoinut, mistä ihmisten olisi tärkeä tietää.

Tätä ei pidä käsittää väärin. Totta kai toimituksissa käytetään paljon aikaa siihen, että pohditaan, mikä ihmisiä kiinnostaisi tai mistä heidän olisi hyvä tietää. Siltikin useat palaset useassa jutussa tai usein jopa kokonaiset jutut perustuvat enemmän tai vähemmän sattumaan.

Miksi tuon yrityksen toimitusjohtaja pääsi juttuun haastateltavaksi? Ehkä toimittaja oli nähnyt yrityksen mainoksen eilisen saippuasarjan mainoskatkolla, ja yritys tuli hänellä ensimmäisenä mieleen. Ehkä uutispäällikkö oli tehnyt aiheesta vuosi sitten juttua, ja muisti, että kyseinen toimitusjohtaja antoi hyvät ja nasevat kommentit. Kaikesta huolimatta toimittajakin on vain ihminen.

Olen usein kuullut ihmisen valittavan, että lääkäri ei tiedä heidän erikoisesta sairaudestaan yhtä paljon kuin hän itse. Hän joka on etsinyt aiheesta kaiken mahdollisen saatavilla olevan tiedon. Ei tietenkään tiedä. Olisihan se aivan kohtuuton vaatimus, että lääkärin pitäisi ymmärtää tuhansien sairauksien oireiden ja hoitomuotojen yksityiskohdat.

Yhtä kohtuutonta on olettaa, että toimituksissa ymmärrettäisiin tarkasti, kuka olisi jossain eksaktissa kysymyksessä relevantein haastateltava. Siinä on toimittajalle jo reilusti tekemistä, että yrittää yleisellä tasolla ymmärtää, mistä aiheissa on isossa kuvassa kyse.

Siksi kynttilää ei kannata pitää vakan alla vaan toimituksia kannattaa lähestyä omilla asioillaan. Vaikka esimerkiksi tiedote ei menisi sellaisenaan tai ollenkaan läpi, se saattaa jättää sen lukeneelle toimittajalle muistijäljen tiedottavan tahon olemassaolosta.

Tai jos sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Twitterissä, pitää keskustelua yllä omassa asiassaan, jää todennäköisesti monen toimittajan mieleen, mikä voi joskus poikia haastattelun itselle tai omalle yritykselle.

Palataan alkuun ja siihen juttuun, jonka pitää leikkisästi pitää lehdessä mainoksia paikoillaan. Jos joskus ihmetyttää, miksi joku on päässyt sanomaan mediassa jotain asiassa, jossa ei ole paras tietolähde, selittäviä tekijöitä on todennäköisesti kaksi: sattuma ja kiire. Vaikka sattuman vaikutusta ei voi nollata, omia mahdollisuuksia pärjätä “sattumaa vastaan” voi kuitenkin parantaa tuntuvasti määrätietoisella, ammattimaisella ja toistoon perustuvalla viestinnällä.

Ville Koivuniemi, Junior Copywriter