Luo­vuu­den vaa­de kas­vaa työ­elä­mäs­sä ja ana­ly­tiik­ka on luo­van mie­len paras ystä­vä

Eili­sil­lan Mai­nos­ta­jan Foo­ru­min kan­ta­va­na tee­ma­na oli tule­vai­suus. Tee­maan hypät­tiin tule­vai­suus­tut­ki­ja Ilk­ka Hala­van puheen­vuo­rol­la – aihee­na mur­ro­sa­jan itseoh­jau­tu­va yhteis­kun­ta ja vies­tin­tä.

Kuka ohjaa ajat­te­luam­me

Tie­toa on saa­ta­vil­la raja­ton mää­rä, ja feik­ki­uu­ti­nen tavoit­taa 1 500 hen­ki­löä jopa kuusi ker­taa nopeam­min kuin oikea tari­na. Hyvä kysy­mys on mis­tä tie­to tulee, mut­ta Hala­va haas­toi puheen­vuo­ros­saan miet­ti­mään vie­lä­kin tär­keäm­pää kysy­mys­tä – kuka ohjaa ajat­te­luam­me?

1990-luvul­le asti ihmi­sen maa­il­man­ku­va muo­dos­tui pit­käl­ti per­heen, suvun ja perin­nön muo­vaa­ma­na, 1991–2010 medial­la oli suu­rin vai­ku­tus maa­il­man­ku­vam­me syn­ty­mi­seen. Vuo­des­ta 2011 kes­kiös­sä on ollut lähi­pii­ri.

Mis­tä on saa­nut alkun­sa aja­tus tule­vai­suu­des­ta pelot­ta­va­na asia­na? Entä mie­li­ku­va robo­teis­ta kyl­mi­nä ja nega­tii­vi­si­na konei­na?

Robo­tit itse asias­sa saa­vat meis­sä aikaan inhi­mil­li­siä tun­tei­ta ja voi­vat toi­mia monis­sa tilan­teis­sa ihmis­tä parem­min. Esi­mer­kik­si las­ten ope­tel­les­sa kiel­tä ja puhu­mis­ta, on robot­ti äärim­mäi­sen kär­si­väl­li­nen opet­ta­ja, eikä näy­tä tuo­mit­se­via kat­sei­ta.

“Tule­vai­suus pelot­taa, kos­ka sitä ei ymmär­re­tä. Teko­ä­lyn vai­kea selit­tä­mi­nen on kuin säh­kön­siir­to aikoi­naan – ihmi­set pyr­ki­vät ymmär­tä­mään sitä sytyt­tä­mäl­lä kynt­ti­löi­tä vie­rek­käin.”

Datas­ta eväi­tä luo­vuu­del­le

Gra­non mark­ki­noin­ti­joh­ta­ja Tii­na Karp­pi­nen jat­koi aihees­ta datal­la joh­de­tun mark­ki­noin­nin näkö­kul­mas­ta. Asia­kas­ko­ke­mus on yhä tär­keäm­mäs­sä roo­lis­sa tule­vai­suu­den mark­ki­noin­nis­sa, ja yri­tyk­set, jot­ka panos­ta­vat asia­kas­ko­ke­muk­seen pär­jää­vät parem­min.

“Asia­kas ja sisäl­tö täy­tyy tör­mäyt­tää asiak­kaal­le oikeas­sa pai­kas­sa ja het­kes­sä.”

Lisäk­si Karp­pi­nen koros­ti datan hal­lit­se­mis­ta tule­vai­suu­den tär­keä­nä osaa­mi­se­na.

“Data ei ole tyl­sää, vaan mah­dol­lis­taa luo­van työn työ­rau­han ja osoit­taa suun­nan.”

Luo­vuu­den vaa­de kas­vaa työ­elä­mäs­sä, joten kas­va­te­taan luo­vuut­tam­me

ToinenPHD:n luo­va joh­ta­ja Jani Hal­me veti vie­lä lop­puun pie­nen luo­vuus­kou­lun. Hal­me koros­ti sitä, että vaik­ka luo­vuu­teen ei ole­kaan saman­lais­ta kaa­vaa kuin moneen muu­hun ajat­te­lu­työ­hön, on tiet­ty­jä tois­tei­suuk­sia kui­ten­kin löy­det­tä­vis­sä.

“Poh­jim­mil­taan luo­vuus on kah­den asian yhdis­tä­mis­tä, joi­ta ei olla pit­kään aikaan tai kos­kaan aikai­sem­min yhdis­tet­ty toi­siin­sa.”

Luo­vuus on leik­ki, jon­ka sään­nöt kuu­lu­vat “entä jos”. Vaik­ka Hal­me kuvai­li luo­vuut­ta lei­kik­si, koros­ti hän myös ideoi­den kek­si­mi­sen ole­van aikaa vaa­ti­vaa kovaa työ­tä, jos­sa lais­kot­te­lul­la ja unel­la on tär­keä roo­lin­sa.

“Ideat syn­ty­vät usein vää­rään aikaan. Ota ne tal­teen.”

Luo­vuu­teen yhdis­te­tään usein vapaus, joka on kui­ten­kin monis­sa tilan­teis­sa luo­vuu­den hidas­ta­ja­na. Hal­me kiteyt­ti onnis­tu­nees­ti hyvän läh­tö­koh­dan luo­vuu­del­le:

”Ongel­man aset­ta­mi­nen ja teh­tä­vän rajaa­mi­nen on onnis­tu­neet luo­van työn edel­ly­tys.”