Tiistaitärppi: Ei onnistu! Eli hiljaa virtaa ajatusten darwinismi

Uusien ajatusten vastustaminen on meille luontaista, kuten tietokirjailija Ari Turunen kuvaa mehukkain esimerkein teoksessa Ei onnistu!: jälkiviisasta vastustamisen historiaa. (Kirjatärppi, olkaa hyvät.) Oivana poimintana varta vasten hankalaksi suunniteltu QWERTY-näppäimistö*, josta emme pääse irti vielä tänäkään päivänä.

Uuden edessä epäröinti on pelastanut esi-isämme popsimasta myrkkymarjoja ventovieraista puskista, mutta se voi olla myös luovan työn – ja sen ostamisen – este. Siksi on hyvä pysähtyä peilaamaan sisintään, kun vokaalipari EI on pyörähtämässä aivokuorelta kielen päälle: Sorrunko minäkin juuri ahtaaseen ajatteluun? Onko kielteinen kantani perusteltu vai jääräpäisen apina-aivoni kehittämä mutu? Että tuttu ja turvallinen on parempi, koska se on aina aiemminkin ollut niin?

Sen lisäksi, että ajatusleikki auttaa vapautumaan aivojemme kankeista kahleista, se tarjoaa usein huvittuneen naurahduksen itsemme kustannuksella. Jos omiin rajoitteisiinsa ei voi suhtautua huumorilla, ei voi myöskään kehittyä ja keksiä uutta. Ajatella vapautuneesti.

Sillä errare humanum est, kuten jo muinaiset Asterixin lukijat tiesivät.

*QWERTY:n tarina:

Tämäkin tärppi syntyi näppäimistöllä, jonka ylin kirjainrivi alkaa kirjaimilla QWERTY. Yhdysvalloissa vuonna 1873 kehitetty näppäinjärjestys suunniteltiin kaikella hartaudella mahdollisimman työlääksi oikeakätisille kirjoittajille.

Sen tarkoitus oli jarruttaa konekirjoittajien vauhtia, jotta mekaanisten kirjoituskoneiden kirjaisinvarret eivät jumiutuisi solmuun. Niinpä englannin kielen yleisimmät kirjaimet siroteltiin vasemmalle puolelle, erinomaisen hankalaan järjestykseen.

Tietokoneiden aikakaudella näppäimistö on pöljin mahdollinen englanninkielisille kirjoittajille. Lukuisista yrityksistä huolimatta siitä ei edelleenkään päästä irti.

Koska se on aina ennenkin ollut niin.

Kreetta Rautio, copywriter