Tiis­tai­tärp­pi: Ei onnis­tu! Eli hil­jaa vir­taa aja­tus­ten darwi­nis­mi

Uusien aja­tus­ten vas­tus­ta­mi­nen on meil­le luon­tais­ta, kuten tie­to­kir­jai­li­ja Ari Turu­nen kuvaa mehuk­kain esi­mer­kein teok­ses­sa Ei onnis­tu!: jäl­ki­vii­sas­ta vas­tus­ta­mi­sen his­to­ri­aa. (Kir­ja­tärp­pi, olkaa hyvät.) Oiva­na poi­min­ta­na var­ta vas­ten han­ka­lak­si suun­ni­tel­tu QWER­TY-näp­päi­mis­tö*, jos­ta emme pää­se irti vie­lä tänä­kään päi­vä­nä.

Uuden edes­sä epä­röin­ti on pelas­ta­nut esi-isäm­me pop­si­mas­ta myrk­ky­mar­jo­ja ven­to­vie­rais­ta pus­kis­ta, mut­ta se voi olla myös luo­van työn – ja sen osta­mi­sen – este. Sik­si on hyvä pysäh­tyä pei­laa­maan sisin­tään, kun vokaa­li­pa­ri EI on pyö­räh­tä­mäs­sä aivo­kuo­rel­ta kie­len pääl­le: Sor­run­ko minä­kin juu­ri ahtaa­seen ajat­te­luun? Onko kiel­tei­nen kan­ta­ni perus­tel­tu vai jää­rä­päi­sen api­na-aivo­ni kehit­tä­mä mutu? Että tut­tu ja tur­val­li­nen on parem­pi, kos­ka se on aina aiem­min­kin ollut niin?

Sen lisäk­si, että aja­tus­leik­ki aut­taa vapau­tu­maan aivo­jem­me kan­keis­ta kah­leis­ta, se tar­jo­aa usein huvit­tu­neen nau­rah­duk­sen itsem­me kus­tan­nuk­sel­la. Jos omiin rajoit­tei­siin­sa ei voi suh­tau­tua huu­mo­ril­la, ei voi myös­kään kehit­tyä ja kek­siä uut­ta. Aja­tel­la vapau­tu­nees­ti.

Sil­lä erra­re huma­num est, kuten jo mui­nai­set Aste­rixin luki­jat tie­si­vät.

*QWERTY:n tari­na:

Tämä­kin tärp­pi syn­tyi näp­päi­mis­töl­lä, jon­ka ylin kir­jain­ri­vi alkaa kir­jai­mil­la QWERTY. Yhdys­val­lois­sa vuon­na 1873 kehi­tet­ty näp­päin­jär­jes­tys suun­ni­tel­tiin kai­kel­la har­tau­del­la mah­dol­li­sim­man työ­lääk­si oikea­kä­ti­sil­le kir­joit­ta­jil­le.

Sen tar­koi­tus oli jar­rut­taa kone­kir­joit­ta­jien vauh­tia, jot­ta mekaa­nis­ten kir­joi­tus­ko­nei­den kir­jai­sin­var­ret eivät jumiu­tui­si sol­muun. Niin­pä englan­nin kie­len ylei­sim­mät kir­jai­met siro­tel­tiin vasem­mal­le puo­lel­le, erin­omai­sen han­ka­laan jär­jes­tyk­seen.

Tie­to­ko­nei­den aika­kau­del­la näp­päi­mis­tö on pöl­jin mah­dol­li­nen englan­nin­kie­li­sil­le kir­joit­ta­jil­le. Lukui­sis­ta yri­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta sii­tä ei edel­leen­kään pääs­tä irti.

Kos­ka se on aina ennen­kin ollut niin.

Kreet­ta Rau­tio, copyw­ri­ter