Tiis­tai­tärp­pi: Jokai­nen tii­mi­läi­nen voi olla san­ka­ri

Jouk­kueur­hei­lu on jouk­kueur­hei­lua syys­tä, mut­ta esi­mer­kin­näyt­tä­jät on rat­kai­se­van tär­kei­tä. Kun Suo­men jää­kiek­ko­maa­jouk­kue pela­si vii­me sun­nun­tain Slo­va­kian MM-kiso­jen finaa­liot­te­lus­sa Kana­daa vas­taan, jääl­lä koh­ta­si pelaa­ja­ma­te­ri­aa­lil­taan kak­si täy­sin eri­lais­ta jouk­kuet­ta.

Tämä aihe kos­ket­taa lähei­ses­ti kaik­kia nii­tä tii­me­jä, jot­ka on perus­tet­tu jota­kin tiet­tyä tar­koi­tus­ta var­ten. Tii­meil­lä on yleen­sä yhtei­nen pää­mää­rä, jota koh­ti tii­min jäse­net pyr­ki­vät. Jokai­sel­la yksi­löl­lä on oma roo­lin­sa, joka ede­saut­taa halu­tun pää­mää­rän saa­vut­ta­mi­ses­sa.

Onnis­tuak­seen ja saa­vut­taak­seen pää­mää­rän­sä tii­mit tar­vit­se­vat esi­mer­kin­näyt­tä­jiä. Hei­tä, jot­ka omal­la esi­mer­kil­lään vie­vät tii­miä eteen­päin. Hei­tä, jot­ka var­mis­ta­vat tulok­sel­li­suu­den ja pää­mää­rän saa­vut­ta­mi­sen. Täs­tä tuo­reim­pa­na esi­merk­ki­nä jää­kie­kon maa­il­man­mes­ta­ri ja koko Suo­men san­ka­rik­si nous­sut Mar­ko ”Mör­kö” Ant­ti­la.

Menes­tys­tä tavoit­te­le­vis­sa tii­meis­sä kaik­kia yksi­löi­tä ei ole varus­tet­tu saman­lai­sel­la tah­don­voi­mal­la. Yksi­löi­den heik­kou­det sekä vah­vuu­det vaih­te­le­vat tii­min sisäl­lä. Täs­tä syys­tä menes­tys­tä tavoit­te­le­va tii­mi, kuten jää­kiek­ko­jouk­kue, tar­vit­see esi­mer­kin­näyt­tä­jiä.

Esi­mer­kin­näyt­tä­jä ei vält­tä­mät­tä ole val­men­ta­ja tai esi­mies, kuten usein aja­tel­laan. Pää­mää­rän saa­vut­ta­mi­sek­si tii­mis­sä tar­vi­taan joh­ta­juut­ta sekä esi­mer­kin näyt­tä­mis­tä, joka voi tapah­tua myös tii­min sisäl­tä käsin.

Toi­sil­le esi­mer­kin näyt­tä­mi­nen on luon­tais­ta, toi­sil­ta se vaa­tii roh­keut­ta ja itse­var­muut­ta. Jot­kut ovat ekstro­vert­te­ja, jot­kut int­ro­vert­te­ja. Osa viih­tyy par­ras­va­lois­sa parem­min kuin toi­set. Osa tar­vit­see ympä­ril­leen nii­tä, jot­ka innos­ta­vat mui­ta. Hei­tä, jot­ka elä­vät het­kes­sä ja nos­tat­ta­vat tii­min tah­to­ti­laa omal­la asen­teel­laan ja posi­tii­vi­suu­del­laan.

Yksit­täi­nen tii­mi­läi­nen ei ole vält­tä­mät­tä aina esi­mer­kin­näyt­tä­jä, sil­lä tilan­teet, roo­lit ja yksi­lön tah­to­ti­la vaih­te­le­vat. Sik­si esi­mer­kin­näyt­tä­jä­nä voi toi­mia kuka tahan­sa ja mil­loin tahan­sa. On tär­ke­ää, että yksi­löt ymmär­tä­vät esi­mer­kin näyt­tä­mi­sen roo­lin pää­mää­rän tavoit­te­lun ja saa­vut­ta­mi­sen kan­nal­ta, sil­lä pää­mää­rän saa­vut­ta­mi­nen vai­keu­tuu, jos kukaan ei näy­tä esi­merk­kiä.

Esi­mer­kin­näyt­tä­jä ei näy­tä esi­merk­kiä sano­jen tai käs­ky­jen avul­la. Esi­mer­kin­näyt­tä­jä raken­taa yhteis­hen­keä oman ole­muk­sen­sa ja teke­mi­sen­sä kaut­ta.

Miret­te Kel­lo­kum­pu, pro­ject trai­nee