Tiis­tai­tärp­pi: Käsi pys­tyyn, olet hyvä!

Lap­se­na minua keho­tet­tiin nos­ta­maan käsi pys­tyyn vir­heen mer­kik­si. Se tapah­tui tie­ten­kin kes­ken pal­lo­pe­lien, jol­loin oli rei­lua tun­nus­taa pelan­neen­sa sään­tö­kir­jan vas­tai­ses­ti. Entä toi­sin­päin, mil­loin olet nos­ta­nut käden pys­töön ja ker­to­nut, että olen hyvä kek­si­mään luo­via rat­kai­su­ja kipe­ris­sä tilan­teis­sa, osaan huol­taa pyö­rän vaih­teis­ton tai ommel­la pai­dan napin?

Työ­elä­mäs­sä ja elä­mäs­sä muu­ten­kin on tär­ke­ää tun­nis­taa omat vah­vuu­ten­sa ja puhua niis­tä avoi­mes­ti ajat­te­le­mat­ta, että kuu­los­taa oma­hy­väi­sel­tä. Se on suo­ma­lai­sil­le vai­ke­aa. Mei­tä ei ope­te­ta sii­hen, että tun­nis­tai­sim­me vah­vuu­tem­me, pys­tyi­sim­me nimeä­mään tai var­sin­kaan puhu­maan niis­tä. Sen sijaan osaam­me kyl­lä nopeas­ti sanoa sen, mitä emme osaa.

Myös työ­nan­ta­jil­la on vai­keuk­sia havai­ta teki­jöi­den­sä vah­vuuk­sia tar­peek­si hyvin. Tämä sel­vi­si Suo­ma­lai­sen työn lii­ton teet­tä­mäs­tä Made by Fin­land tut­ki­muk­ses­ta 2017. Jopa 69 pro­sent­tia vas­tan­neis­ta koki, että työ­nan­ta­jat eivät tie­dä työn­te­ki­jöi­den­sä vah­vuusa­luei­ta tar­kas­ti. Onko niin, että ihmi­set eivät tun­nis­ta sitä, mitä kaik­kea he osaa­vat? Syy voi löy­tyä kor­jaus­kes­kei­ses­tä kult­tuu­ris­tam­me ja sii­tä, että itsen­sä kehu­mi­seen suh­tau­du­taan vähän epäil­len.

Työyh­tei­söl­lä ja joh­ta­mis­kult­tuu­ril­la on suu­ri mer­ki­tys vah­vuuk­sien tun­nis­ta­mi­ses­sa. Kan­nus­ta­mi­nen vai­kut­taa itsen­sä luot­ta­mi­seen ja omien hyvien pii­re­tei­den tun­nis­ta­mi­seen. On tär­keä antaa mah­dol­li­suus teh­dä vir­hei­tä ilman ran­gais­tuk­sia, eikä ihmis­tä saa jät­tää yksin vai­kei­den asioi­den äärel­lä. Kehu, kan­nus­ta ja kii­tä hyväs­tä työs­tä aina kun aihet­ta on.

Vah­vuuk­sia ei tar­vit­se osa­ta tun­nis­taa yksin. Jut­te­le ystä­vien, puo­li­son, työ­ka­ve­rei­den ja esi­mie­hen kans­sa ja pyy­dä hei­tä toi­mi­maan pei­li­nä­si ja siten kei­no­na näh­dä hyvät omi­nai­suu­te­si. Arvioi­jan ei tar­vit­se olla ammat­ti­lai­nen, sil­lä lähei­sem­mät tun­te­vat sinut pal­jon parem­min.

Myön­tei­sen palaut­teen antoa ei pidä pih­da­ta ja tai­dois­ta on tär­keä oppia puhu­maan. Itsel­leen voi laa­tia posi­tii­vis­ten omi­nai­suuk­sien cv:n. Tie­dän, että meil­lä jokai­sel­la löy­tyy sii­hen pal­jon sisäl­töä luon­tees­sa ole­vis­ta tai­dois­ta ja vah­vuuk­sis­ta, joi­den avul­la elä­mäs­sä pär­jää.

Jori Nis­si­nen, asiak­kuus­joh­ta­ja