Tiistaitärppi: Kolme tuntia ilman kännykkää – seitsemän selviytymisvinkkiä

Vuosi sitten Espanjassa matkustaessani kohtasin suuren ongelman. Edessä oli kolmen tunnin bussimatka, eikä nettiä. Help! Minun piti myös saada perillä ystäväni kiinni, joten akkua ei saisi tuhlata. Eikä varavirtalähde tietystikään ollut mukana. Olen myös matkapahoinvointinen, eikä kännykän näytön katselu liikkuvassa bussissa tee minulle hyvää. Mitä tehdä? Miten selvitä kolme tuntia ilman Instagramia, Facebookia, WhatsAppia, Spotifyta ja BookBeatia?

Meidän tällä hetkellä maapalloa asuttavien ihmisten yli vyöryvä informaatiotulva on valtava, ja kuten kaikki hyvin tietävät, se on muuttanut käyttäytymistämme hurjasti. Lapsen koululuokan ryhmässä huudellaan kurahousuista, kännykän näytölle ilmestyy hassu pallonaama Facebook-viestin merkiksi, iPhone soittaa välillä yksiviivaisen c:n viestiäänenä ilmoittaakseen, että kämppis on löytänyt kadonneen sukan. Koko ajan pitäisi pysyä kartalla siitä, minkä väriset vaatteet Kim Kardashianin vauvalla on? Onko Amazonin metsäpalot levinneet? Mitä tekee Trump?

Jos maailman nerokkaimmat sosiologit, suunnittelijat ja insinöörit ovat saaneet meidät koukkuun, miten tästä koukusta pääsee irti? Apua!

On tietysti tärkeää pysyä kartalla maailman ja ystävien menosta, ja erilaisten kohdennettujen viestin avulla osaamme navigoida tietotulvassa ja löytää perille. En jaksa nyt voivotella sitä, että kaikki oli ennen paremmin. Saattoi ollakin, mutta en toisaalta tietäisi, mitä lapsuuden kavereille kuuluisi ja miten munakoisoja leikataan kukkien muotoisiksi. Kysymys vain kuuluukin: miten tämän keskellä voi yksilö pystyä löytämään lepoa, päästää välillä irti informaatiotulvasta ja olla vain? Jos maailman nerokkaimmat sosiologit, suunnittelijat ja insinöörit ovat saaneet meidät koukkuun, miten tästä koukusta pääsee irti? Apua!

Olen itse huomannut joidenkin kikkojen tepsivän, ja niinpä auliisti nyt päätin jakaa ne teille. Tässä siis seitsemän vinkkiä, vaviskaa Piilaakson psykologit!

Yksi: Laita äänet pois.

Minulla viestien kilahdukset ja plopsahdukset eivät ole olleet päällä moneen vuoteen. Sitähän on kuin pieni stressaantunut hyppyrotta, jos kuulee jokaisen viestin ja reagoi jokaiseen puhelimen äännähdykseen. Tämä lisää keskittymistä aina kyseiseen tehtävään, kun keskeytyksiä ei tule niin paljon.

Kaksi: Malta.

Kun juttelet ystävän kanssa, olet sosiaalisessa tilanteessa – malta. Vaikka impulssi tulisi ja aivot ehdottaisivat, että katsoisit kännykkääsi vaistonvaraisesti, yritä taistella tunnetta vastaan. Se on vain tunne, maailma ei järky, jos et sitä noudata. Kuuntele ystäväsi tarinaa, yritä eläytyä hänen tilanteeseensa, mieti miltä hänestä tuntuu. Muista empatia. Malta.

Kolme: Kuuntele itseäsi.

Juttelin vasta ihmisen kanssa, joka kertoi, että ei pysty olla paikallaan ottamatta kännykkää käteensä, koska paikallaan oleminen ahdistaa liikaa. Toinen tuttava antoi tähän vinkin: aseta ajastin. Ole tietoisesti käyttämättä kännykkää tuntiin tai kahteen. Ota vaikka vihko käteen ja kirjaa ylös mieleesi tulevat ajatukset. Miltä kännykättömyys tuntuu? Ahdistaako? Mikä ahdistaa? Ja kohta ehkä huomaat ajattelevasi, miltä Einstein näyttäisi t-rex-puvussa.

Neljä: Aisti.

Istu puistonpenkille. Mene kahvilaan. Katso ulos ikkunasta. Tuijota ohikulkevia ihmisiä. On ihan ok olla joskus kyyläävä ikkunamummo. Hehee, ohikulkevalla tädillä oli täysin pinkit vaatteet ja koiralla mätsäävä pinkki rusetti. Naapurin setä haravoi samaa pihaa neljättä viikkoa, eikö se ikinä lopeta? Ja katsos vain, tuostahan meni ohi vanha Lada, noita ei olekaan ollut markkinoilla hetkeen. Syksy on jo tulossa, puussa oli yksi oranssi lehti. Linnut laulavat viereisessä puistossa. Ota mukaan edellisen kohdan ahdistusvihko ja kirjoita ylös havaintosi. Piirrä vaikka se koira. Ja kirjoita viereen: ”söpö”.

Viisi: Tee jotain pientä.

Tiskaa, parsi sukka, nostele painoja, järjestä kynälaatikko, letitä lapsen hiukset, haravoi, kastele kukkia. Fyysisen askareen ei tarvitse olla mitään suurta, älä aseta liian suuria tavoitteita. Sinun ei tarvitse ommella iltapukua tai rakentaa tulitikuista Taj Mahalia. Kunhan vain lihaksesi hieman liikkuvat. Yritä olla kuuntelematta mitään podcastia tai musiikkia, ainakaan sellaista, missä on sanat. Anna ajatusten kulkea.

Kuusi: Nauti matkasta.

Itse olen matkapahoinvointinen, enkä pysty lukea kirjaa, katsoa kännykkää, pelata tai kutoa sukkaa autossa tai bussissa istuessani. Siksi olen tottunut vain katselemaan maisemia, ajattelemaan, kuuntelemaan. Yritä samaa. Seuraavan kerran bussissa päätä olla katsomatta koko matkan aikana puhelinta ja kuuntelematta musiikkia. Sinä pystyt siihen. Sadat sukupolvetkin ennen sinua ovat pystyneet ja niin pystyt sinäkin. Harjoitus tekee mestarin. (Muista ahdistusvihko.)

Seitsemän: Älä vaadi täydellisyyttä.

Lepohetken ei tarvitse olla täydellinen nollaus, jonka jälkeen et muista edes töitä, maallisia murheita, tai ajatella, miksi naapurilla on isompi Mersu. Se voi olla lyhyt hengähdys. Pieni piipahdus postilaatikolle. Metromatka. Sinun ei tarvitse päästä täydelliseen zen- tai flow- tai painottomuuden tilaan, vaan pienikin oleminen kerrallaan riittää. Sole niin nuukaa, kuten lappilainen sanonta kuuluu.

Ja kiitos kysymästä, matka Barcelonasta Zaragozaan oli aivan ihana. Katselin maisemia, kirjoitin ajatuksia ja unelmia ylös luonnoskirjaan, piirtelin, kirjoitin runon. Ajattelin, nukahdin. Keksin uusia unelmia ja iloitsin niistä. Matkalla ohi vilistävät kylät, viiniviljelmät ja härän muotoinen patsas olisivat menneet ohi, jos olisin pelannu Candy Crushia koko matkan. Suosittelen!

Satu Sinikumpu, Creative

P.S. Olipas vaikea keskittyä tämän kirjoittamiseen. Oli pakko tarkistaa Facebookia, viestejä, käydä hakemassa kahvia, jakaa kirjoittaminen kahdelle päivälle. Mutta tästäkin selvittiin. Muista kohta seitsemän.

Kiinnostuitko - ota yhteyttä asiantuntijaamme

Jätä viesti