Tiis­tai­tärp­pi: miten uutis­kyn­nyk­sen yli pää­see ilma­vas­ti?

En muis­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kuul­lee­ni tai yhden­kään toi­mit­ta­jan kos­kaan saa­neen kenel­tä­kään palau­tet­ta, jon­ka mukaan joku media oli­si kir­joit­ta­nut hänel­le tär­keäs­tä tai rak­kaas­ta asias­ta tai tahos­ta lii­kaa tai enem­män kuin oli­si oikeu­den­mu­kais­ta.

Sen sijaan mik­si meis­tä tai mei­dän yrityksestä/toimialasta/harrastuksesta ei kir­joi­te­ta juu­ri kos­kaan tai tar­peek­si ovat kysy­myk­siä, joi­hin sain toi­mit­ta­ja­vuo­si­na­ni vas­ta­ta enem­män kuin Jari Sink­ko­nen kysy­myk­siin las­ten kas­vat­ta­mi­ses­ta. “Mik­si mei­dän asian­tun­ti­joil­ta ei kysy­tä, kun” ‑alkui­set kysy­myk­set oli­vat nekin var­sin ylei­siä.

Vaik­ka medioi­den paras­ta subs­tans­sio­saa­mis­ta on nime­no­maan arvioi­da, mit­kä asiat ja ilmiöt ovat uuti­sar­vol­taan mer­kit­tä­vim­piä, on koh­tuu­ton­ta vaa­tia yksit­täi­sel­tä toi­mit­ta­jal­ta tai uutis­pääl­li­köl­tä ymmär­rys­tä sii­tä, ovat­ko jot­kin kis­san­ris­tiäi­set yhteis­kun­nal­li­ses­ti tär­keäm­mät kuin toi­set.

Samoin kuin yleis­lää­kä­rin ei voi olet­taa tie­tä­vän kaik­kia maa­il­man sai­rauk­sia, yksit­täi­sen toi­mit­ta­jan ei voi eikä kan­na­ta olet­taa tie­tä­vän kai­kis­ta maa­il­man asiois­ta. Jos­kus sii­tä itsel­le rak­kaas­ta aihees­ta ei siis ole uutis­ta leh­des­sä tai tele­vi­sio­uu­ti­sis­sa sik­si, että median edus­ta­ja on teh­nyt uutis­kri­tee­rien näkö­kul­mas­ta vir­hear­vion. On ymmär­ret­tä­vää, että sel­lai­nen sapet­taa.

Toi­saal­ta uutis­päi­vät ovat eri­lai­sia. Jos fir­ma­si tai orga­ni­saa­tio­si tie­do­tus­ti­lai­suus jär­jes­te­tään sat­tu­mal­ta päi­vä­nä, jona suo­ma­lai­nen pörs­siyh­tiö aloit­taa mas­sii­vi­set yt-neu­vot­te­lut tai maan hor­ju­va hal­li­tus pitää krii­si­ko­kous­ta, jää­vät tie­do­tus­ti­lai­suu­teen vara­tut pul­lat mel­ko var­mas­ti kos­ke­mat­to­mik­si. Jos taas tie­dot­tee­si sat­tuu kilah­ta­maan toi­mit­ta­jan säh­kö­pos­tio­soit­tee­seen het­ke­nä, jona hän etsii sivun täyt­teek­si vie­lä yhtä uutis­ta, saat­taa uutis­kyn­nyk­sen yli pääs­tä ker­ta­luon­toi­ses­ti pie­nem­mäl­lä pon­nis­tuk­sel­la kuin kes­ki­mää­rin.

Uutis­kyn­nyk­sen yli nel­jäl­lä tek­nii­kal­la

Mediat tosi­aan arvot­ta­vat aihei­ta ja ilmiöi­tä uuti­sar­von perus­teel­la. Kun jokin aihe tai ilmiö pää­tyy uuti­sek­si, sano­taan sen ylit­tä­vän uutis­kyn­nyk­sen. Uutis­kyn­nyk­sen rima riip­puu tie­ten­kin medias­ta, mut­ta uni­ver­saa­le­ja­kin kri­tee­re­jä on. Suo­ma­lais­ten medioi­den yhtei­so­mis­tuk­ses­sa ole­va Suo­men Tie­to­toi­mis­to ker­too arvioi­van­sa uuti­sar­voa vii­den kri­tee­rin perus­teel­la. Ne ovat aiheen (yhteis­kun­nal­li­nen) mer­ki­tys, yllät­tä­vyys, kiin­nos­ta­vuus, ajan­koh­tai­suus ja lähei­syys.

Kuin­ka sit­ten ylit­tää tuo maa­gi­nen uutis­kyn­nys? Ote­taan esi­mer­kik­si fik­tii­vi­sen 20 hen­ki­löä työl­lis­tä­vän yri­tyk­sen tapaus, jos­sa fir­ma on teh­nyt omas­sa his­to­rias­saan ennä­tys­lii­ke­vaih­don ja ‑tulok­sen.

Suo­men Yrit­tä­jien uusim­pien arvioi­den mukaan Suo­mes­sa on noin 286 000 yri­tys­tä, jois­ta yli 10 hen­keä työl­lis­tä­viä yri­tyk­siä on yli 20 000. Pelk­kä ennä­tys­lii­ke­vaih­to ja ‑tulos ei vie­lä monen­kaan median uutis­kyn­nyk­sen rimaa hei­lau­ta – yhteis­kun­nal­li­nen mer­ki­tys ja kiin­nos­ta­vuus jää­vät niin lai­hoik­si.

Ei kui­ten­kaan hei­te­tä kir­ves­tä kai­voon! Miten ennä­tys­lii­ke­vaih­to näyt­täy­tyy suh­tees­sa alan mui­hin yri­tyk­siin? Jos alan tren­di on muu­ten las­ke­va, mut­ta esi­merk­kiy­ri­tyk­sem­me pors­kut­taa mene­mään, ehkä median huo­mion voi­si saa­da herää­mään yllät­tä­vyy­teen vedo­ten – tääl­lä luul­ta­vas­ti teh­dään jotain sel­lais­ta oikein, mis­tä mikä tahan­sa muu yri­tys voi­si ottaa oppia! Sil­lä oli­si jo heti yhteis­kun­nal­lis­ta mer­ki­tys­tä­kin.

Jos taas alan muil­la­kin yri­tyk­sil­lä menee lujaa, ehkä voi­sit­te virit­tää uuti­sen­ne kyl­keen kes­kus­te­lua sii­tä, kou­lu­te­taan­ko alal­le tar­peek­si osaa­jia ja uhkaa­ko alaa työ­voi­ma­pu­la lähi­tu­le­vai­suu­des­sa. Jos uhka tun­tuu toi­mit­ta­jas­ta uskot­ta­val­ta, uutis­kyn­nyk­sen yli loi­ka­taan kiin­nos­ta­vuu­den, ajan­koh­tai­suu­den, yllät­tä­vyy­den ja yhteis­kun­nal­li­sen mer­ki­tyk­sen kri­tee­reil­lä.

Jos uuti­sen saa joten­kin lii­tet­tyä tie­tyn median ylei­sön asuin­paik­kaan (olet­taen että kysei­nen media on jol­lain tapaa paik­kaan sidot­tu media), uutis­kyn­nys on pal­jon hel­pom­paa ylit­tää ver­rat­tu­na tapauk­seen, jos­sa sidos­ta ei ole.

Mie­li­pi­de­joh­ta­jan puhe­lin soi

Entäs sit­ten se jat­ko­ky­sy­mys? Eli miten pääs­tä asian­tun­ti­ja­na tai vaik­ka­pa yri­tys­joh­ta­ja­na ase­maan, jos­sa toi­mit­ta­ja soit­taa ja kysyy kom­ment­tia, kun jotain omaan osaa­mi­seen tai alaan liit­ty­vää tapah­tuu?

Se on saman­ai­kai­ses­ti todel­la help­poa ja todel­la vai­ke­aa. Help­poa se on sii­nä mie­les­sä, että tuol­lai­sek­si päi­vys­tä­väk­si asian­tun­ti­jak­si pää­see siten, että hank­kii itsel­leen mie­li­pi­de­joh­ta­jan sta­tuk­sen. Mut­ta miten sel­lai­sek­si pää­see? Se on jo toi­nen tari­na.

Vil­le Koi­vu­nie­mi, Crea­ti­ve