Tiis­tai­tärp­pi: Nuo­ret eivät arvos­ta koru­lausei­ta ja kan­kei­ta lomak­kei­ta rek­ry­toin­ti­pro­ses­sis­sa

Käsi ylös, jos olet luke­nut työ­paik­kail­moi­tuk­ses­ta, että “meil­lä pää­set näkö­ala­pai­kal­le alan joh­ta­vas­sa..”. Käsi ylös myös, jos olet luke­nut työ­paik­kail­moi­tuk­ses­sa nuo­rek­kaas­ta tai dynaa­mi­ses­ta työyh­tei­sös­tä.

Nyt kun kädet lop­pui­vat, voi­nem­me yhtei­ses­ti tode­ta, että työ­paik­kail­moi­tuk­set ovat tur­han usein kan­gis­tu­neet kaa­voi­hin, jois­sa puhu­taan eri sanan­kään­tein ener­gi­sis­tä työyh­tei­söis­tä, lado­taan kais­ta­päi­siä vaa­ti­muk­sia työn­ha­ki­joil­le, eikä ker­ro­ta rek­ry­toin­nin vai­heis­ta sel­väs­ti. Säh­köi­siin haku­lo­mak­kei­siin on puo­les­taan usein koo­dat­tu taha­ton moti­vaa­tio­tes­ti – osa haki­jois­ta kar­siu­tuu ulos sik­si, että hake­mi­nen on pel­käs­tään tek­ni­ses­ti lii­an hidas­ta, jos ei suo­ras­taan täyt­tä tus­kaa.

Yri­tyk­siä ja orga­ni­saa­tioi­ta­kin pitää ymmär­tää. Hyvin usein rek­ry­toin­ti­pro­ses­sit ovat arjes­ta poik­kea­via tilan­tei­ta ja vie­lä useam­min rek­ry­toi­jat aher­ta­vat työn­ha­ku­pro­ses­sin kim­pus­sa mui­den juok­se­vien asioi­den ohes­sa.

Aal­to-yli­opis­ton alum­ni- ja opis­ke­li­ja­jär­jes­tön omis­tuk­ses­sa ole­va aTa­lent kysyi kevääl­lä nuo­ril­ta, mitä aja­tuk­sia heil­lä on hyvis­tä rek­ry­toin­ti­käy­tän­nöis­tä, ja jul­kai­si­vat tulok­sia elo­kuus­sa.

Tämän kir­joi­tuk­sen alun kysy­myk­siin liit­tyen yksi vas­taa­ja pyy­si seu­raa­vaa: “Vähem­män koru­lausei­ta, enem­män kon­kreet­ti­sia esi­merk­ke­jä työs­tä ja yri­tyk­ses­tä. Myös mil­lai­nen työil­ma­pii­ri ja tapa teh­dä töi­tä.”

Niin­pä! Media­lu­ku­tai­toi­set nuo­ret eivät ole tyh­miä. He osaa­vat sel­vit­tää fir­man nuo­rek­kaan mai­neen toden­pe­räi­syy­den tai yri­tyk­sen todel­li­sen ase­man mark­ki­noil­la. Tyh­jiä koru­lausei­ta fik­sum­paa on ker­toa aito tari­na sii­tä, mitä on.

Nuo­ret eivät myös­kään arvos­ta sitä, että jou­tu­vat tuh­laa­maan aikaan­sa han­ka­lien lomak­kei­den paris­sa. ”Hakusi­vut, jois­sa CV:n sisäl­tö jou­tuu erik­seen syöt­tä­mään eri kent­tiin net­ti­si­vul­la ovat hyvin vai­val­loi­sia”, eräs vas­taa­ja tote­aa.

Jos haet­ta­vas­sa työs­sä tar­vi­taan val­miuk­sia esiin­tyä kame­ran edes­sä ja teh­dä videoi­ta, video­ha­ke­muk­sen edel­lyt­tä­mi­nen on luon­nol­li­ses­ti rele­vant­tia. Muus­sa tapauk­ses­sa sitä pide­tään han­ka­la­na. Vas­taa­jis­ta yli­voi­mai­ses­ti suu­rin osa, nel­jä vii­des­tä, toi­voi haas­tat­te­lua kas­vo­tus­ten.

Tal­len­ta­vaa video­haas­tat­te­lua toi­voi alle vii­den­nes ja video-CV oli aTa­len­tin kyse­lyyn vas­tan­nei­den mie­les­tä epä­mie­lui­sin rek­ry­toin­ti­me­ne­tel­mä, sitä toi­voi vain yksi kym­me­nes­tä kyse­lyyn vas­tan­nees­ta. Pitää muis­taa, että aTa­lent kysyi miel­ty­myk­siä nuo­ril­ta. Toden­nä­köi­ses­ti koko väes­tö suh­tau­tui­si videoan­sio­luet­te­loon vie­lä­kin pen­seäm­min.

Kii­tok­sien suh­teen yksi asia nousee ylit­se mui­den: ran­nal­le jää­neet haki­jat arvos­ta­vat palau­tet­ta, ja sitä saa­des­saan lait­ta­vat pus­ka­ra­dion lau­la­maan.

Jos nyt ei suo­ras­taan erot­tu­maan pää­se, niin pit­käl­le aina­kin pää­see kui­ten­kin pel­käs­tään sil­lä, että hoi­taa rek­ry­toin­nin aika­na edes perus­asiat kun­toon. Näil­lä vii­del­lä tär­pil­lä pää­see alkuun:

1. Ker­ro miten rek­ry­toin­ti­pro­ses­si ete­nee. Ker­ro edes sil­tä osin kuin se on mah­dol­lis­ta.

2. Ker­ro aito­ja asioi­ta. Kaik­ki tie­tä­vät, että dynaa­mi­nen ja näkö­ala­pai­kan tar­joa­va yri­tys tai orga­ni­saa­tio ei tar­koi­ta lopul­ta mitään.

3. Älä hae Super­hes­sua, jos tar­vit­set Hes­su Hopon. Tur­han usein huo­maa, että pes­tin­sä jät­tä­nyt hen­ki­lö koos­taa luet­te­lok­si opti­mis­ti­sen käsi­tyk­sen omas­ta osaa­mi­ses­taan, ja tuo lis­ta lai­te­taan lähes sel­lai­se­naan rek­ry­toin­nin haku­kri­tee­reik­si.

4. Soi­ta kai­kil­le haas­ta­tel­luil­le. Se antaa ammat­ti­mai­sen kuvan. Ei: kenel­lä­kään ei ole niin kii­re, ettei ehti­si sitä teh­dä.

5. Koh­te­le jokais­ta haki­jaa kuten toi­voi­sit itseä­si koh­del­ta­van. Oikeas­taan jo pel­käs­tään täl­lä ohjeel­la pää­see var­sin pit­käl­le.

Vil­le Koi­vu­nie­mi, junior copyw­ri­ter