Tiis­tai­tärp­pi: Onko kysy­mi­nen tek­niik­ka- vai voi­ma­la­ji?

Yhteis­työ vies­tin­tä- ja mark­ki­noin­ti­toi­mis­ton kans­sa alkaa kes­kus­te­lul­la, jos­sa vies­tin­täih­mi­sen pitäi­si kysyä uudel­ta asiak­kaal­ta mah­dol­li­sim­man pal­jon. Mitä teet, mik­si teet, mil­loin teet, kenel­le teet. Jot­ta asiak­kaan lii­ke­toi­min­nan tär­keät ele­men­tit kir­kas­tui­si­vat mah­dol­li­sim­man pal­jaak­si kai­kes­ta mark­ki­noin­ti- tai insi­nöö­ri­jar­go­nis­ta, täy­tyy kyse­lyä jat­kaa mah­dol­li­sim­man pit­kään.

Jos mah­dol­lis­ta, asia­kas istu­te­taan vih­reä­sei­näi­seen huo­nee­seen lami­naat­ti­pin­tai­sen pöy­dän ääreen, kir­kas valo koh­ti kas­vo­ja ja mie­lel­lään ran­teet kiin­ni pöy­tään pul­tat­tui­hin metal­li­ren­kai­siin. Välil­lä kysy­jää vaih­de­taan – se ilkeäm­pi tulee kehiin ja kilt­ti käy syö­mäs­sä mun­kin ja ottaa noko­set. Lopul­ta totuus puser­re­taan asiak­kaas­ta kuin kir­kas tip­pa pon­tik­ka­pan­nun nokas­ta – se hel­mi ja ydin, jon­ka varaan yri­tyk­sen lii­ke­toi­min­ta raken­tuu.

Kaik­keen tähän ei ikä­vä kyl­lä ole yleen­sä aikaa. Eikä mene­tel­mä ole asia­kas­suh­teen pit­kä­jän­tei­sen ja sitou­tu­neen kehit­tä­mi­sen kan­nal­ta kaik­kein hedel­mäl­li­sin. Täy­tyy tyy­tyä kol­men var­tin pika­pa­la­ve­riin, jon­ka aika­na perus­teet kai­ve­taan esil­le, jos ne ovat löy­tyäk­seen.

Pal­jas­tan nyt yhden hyvän tavan kysyä asiak­kaal­ta hänen työs­tään. Olen tes­tan­nut kysy­mys­tä vii­me viik­koi­na eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa ja saa­nut posi­tii­vi­sia tulok­sia. Sen sijaan, että kysyi­sin ”mitä yri­tyk­se­si tekee parem­min kuin muut” tai ”mitä teh­tä­viä kuu­luu vas­tuu­alu­ee­see­si” olen pyy­tä­nyt haas­ta­tel­ta­vaa ker­to­maan, mikä on ollut pal­kit­se­vin het­ki hänen työs­sään edel­li­sel­lä vii­kol­la.

Kysy­mys on sel­väs­ti yllät­tä­nyt haas­ta­tel­ta­van, mut­ta het­ken pääs­tä on alka­nut sataa hyvin­kin kiin­nos­ta­via – ja eri­lai­sia vas­tauk­sia. Niis­tä on pal­jas­tu­nut monia asioi­ta: mis­sä hen­ki­lö on hyvä, mis­tä hän saa työs­sään tyy­dy­tys­tä – ja mikä paras­ta, usein on myös sel­vin­nyt, kuin­ka haas­ta­tel­ta­va on saa­nut oman asiak­kaan­sa tyy­ty­väi­sek­si. Aika­moi­sia pal­jas­tuk­sia! Ja yhdel­lä kysy­myk­sel­lä.

Lisäk­si moni haas­ta­tel­ta­va on toden­nut, että onpa hyvä, kun tulee mie­tit­tyä täl­lai­sia asioi­ta. Täs­tä innos­tu­nee­na väi­tän, että meil­le jokai­sel­le saat­tai­si olla arvo­kas­ta pysäh­tyä poh­ti­maan, mis­tä minul­le itsel­le­ni tuli vii­mek­si hyvä mie­li omas­sa työs­sä­ni. Ja että kuin­ka saman­lai­sen pal­kit­se­van het­ken voi­si tavoit­taa tule­val­la vii­kol­la.

Ant­ti Lei­kas, PR Direc­tor