fbpx

Tiis­tai­tärp­pi: Pää­asia että, luki­ja ymmär­tää

Armoa ei, Sipe­ri­aan. Mäm­miä saa­ta­na. Tur­baa­ni­moot­to­ri.

Onhan näi­tä, typo­ja ja logiik­ka­nyr­jäh­dyk­siä. Rakas kie­lem­me aste­vaih­te­lui­neen tar­jo­aa ääret­tö­mäs­ti mah­dol­li­suuk­sia luo­da mer­ki­tyk­siä, joil­la ärsyt­tää, haus­kuut­taa ja häm­men­tää luki­joi­ta. Useim­mi­ten typo on har­mi­ton olio, jon­ka oikea olo­muo­to sel­vi­ää asiayh­tey­des­tä. Jos­kus pil­kun paik­ka lähet­tää onnet­to­man syy­te­tyn Sipe­ri­aan van­ki­lei­ril­le, tai näin aina­kin perin­ne­tie­to väit­tää.

Täy­sin vir­heet­tö­miä teks­te­jä ei ole ole­mas­sa. Mitä pidem­pi selos­tus, sen var­mem­min jou­kos­ta löy­tyy kuok­ka­vie­rai­ta. Onpa vas­taan tul­lut suo­ri­tuk­sia, jois­sa hyvän jou­lun toi­vo­tuk­seen on saa­tu kak­si kir­joi­tus­vir­het­tä. Häpeän (tai myö­tä­hä­peän) puna nousee täl­löin ansai­tus­ti pos­kil­le. Mil­lai­nen vies­tin­tä­am­mat­ti­lai­nen puser­taa ulos näin höls­kyä teks­tiä?

No, ihan nor­maa­li sel­lai­nen. Omal­le teks­til­le sokeu­tuu tun­ne­tus­ti alta aikayk­si­kön, ja jos­kus oiko­lu­ku yksin­ker­tai­ses­ti pet­tää – auto­maat­ti­nen teks­tin­tar­kis­tus ei vält­tä­mät­tä her­jaa lai­sin­kaan, jos läh­de­tään ”P(a)ula-tädin kans­sa P(i)ano-baariin”.

Itse olen onnis­tu­nut teke­mään kään­nök­sen, jos­sa pie­nen yri­tyk­sen kvar­taa­li­lii­ke­vaih­to ylsi muu­ta­maan mil­jar­diin. Tie­do­te ker­ki­si levi­tä maa­il­mal­le, ennen kuin kir­joit­ta­ja ja kak­si oiko­lu­ki­jaa havait­si­vat, että kyse­hän oli tie­ten­kin mil­joo­nis­ta. Onnek­si fik­sut talous­toi­mit­ta­jat oli­vat tutus­tu­neet myös lii­te­tie­dos­toon, jos­sa nume­ro­puo­li oli kun­nos­sa.

Mik­si kie­len­huol­to ja vir­hee­tön ilmai­su ovat tär­kei­tä? Ketä se hait­taa, jos kisas­ta tulee kis­sa tai pulas­ta pul­la?

Syi­tä on usei­ta. Ensin­nä­kin, luki­ja on kir­joit­ta­jan asia­kas, ja on teks­ti­nik­ka­rin työ­nä luo­da vir­hee­tön­tä teks­tiä. Huo­li­ma­ton, typo­ja ja pilk­ku­vir­hei­tä vili­se­vä teks­ti osoit­taa, että toi­mek­sian­to ei kiin­nos­ta eikä asia­kas­ta arvos­te­ta.

Toi­sek­si, ihmi­sen psy­ko­lo­gia on sen ver­ran kie­rou­tu­nut, että se havain­noi vir­hei­tä ja epä­on­nis­tu­mi­sia tar­kem­min kuin onnis­tu­mi­sia. Vaik­ka laa­ti­si kym­me­nen vir­hee­tön­tä tie­do­tet­ta, voin taa­ta, että asiak­kaan mie­leen jää se yhden kriit­ti­sen vir­heen sisäl­tä­vä hen­gen­tuo­te.

Kol­man­nek­si, kyl­lä ne pil­kut ja desi­maa­lit mones­ti ovat tär­kei­tä. Vää­rä päi­väys sopi­muk­ses­sa, yli­mää­räi­nen nol­la las­kus­sa, kir­joi­tus­vir­he yhteys­tie­dois­sa, kum­mal­li­nen tavu­tus vuo­si­ker­to­muk­ses­sa. Kun sana ”sovit­tu” pomp­sah­taa kah­del­le rivil­le – tie­dät­te kyl­lä miten – niin sii­nä­pä on sit­ten kiva esi­tel­lä yhtiön tulos­ta road shows­sa.

Kyl­lä on kama­laa ja vai­ke­aa – mitä täs­sä voi teh­dä?

Vas­taus on tyl­säs­ti se, että oiko­lue­taan mon­ta ker­taa, ja mie­lel­lään luu­pin kans­sa. Työ­läs, mut­ta teho­kas tapa nujer­taa pahim­mat hör­se­löt pois on lue­tut­taa teks­ti aina­kin kah­del­la sel­lai­sel­la kave­ril­la, jot­ka eivät teks­tiä ole olleet laa­ti­mas­sa. Kun kave­ri nume­ro 1 on luke­nut teks­tin, hänen kom­ment­tin­sa vie­dään teks­tiin. Sit­ten tulos­te­taan puh­das ver­sio kave­ri kak­ko­sel­le, vie­dään kor­jauk­set teks­tiin ja tar­vit­taes­sa vie­lä rin­se and repeat. Jos halu­aa olla kie­ro, voi kave­rin sumut­taa luu­le­maan, että hän on ainoa oiko­lu­ku­ky­kyi­nen täs­sä kont­to­ris­sa. Näin var­mis­te­taan, että moti on koh­dil­laan. Kaik­kein ikä­vim­mät meis­tä muis­ta­vat vie­lä huo­maut­taa, miten har­mil­lis­ta oli­si, jos val­miis­ta teks­tis­tä jul­kai­se­mi­sen jäl­keen löy­tyi­si nokan koput­ta­mis­ta.

Ja jos kui­ten­kin toi­mi­tus­joh­ta­jas­ta on teks­tis­sä sukeen­tu­nut tomu­tus­joh­ta­ja, tode­taan rau­hal­li­ses­ti, että onnek­si emme ole kirur­ge­ja. Typoon ei tiet­tä­väs­ti ole kukaan kuol­lut, mik­ro­mil­li­met­rin kokoi­seen skal­pel­lin nir­hai­suun kyl­lä­kin.

Mar­ja Beri­sa, Copyw­ri­ter

PS Tämän teks­tin oiko­lu­ki­vat Emi­lia ja Mar­ko

Kiin­nos­tuit­ko — ota yhteyt­tä asian­tun­ti­jaam­me