fbpx

Tiistaitärppi: Pääasia että, lukija ymmärtää

Armoa ei, Siperiaan. Mämmiä saatana. Turbaanimoottori.

Onhan näitä, typoja ja logiikkanyrjähdyksiä. Rakas kielemme astevaihteluineen tarjoaa äärettömästi mahdollisuuksia luoda merkityksiä, joilla ärsyttää, hauskuuttaa ja hämmentää lukijoita. Useimmiten typo on harmiton olio, jonka oikea olomuoto selviää asiayhteydestä. Joskus pilkun paikka lähettää onnettoman syytetyn Siperiaan vankileirille, tai näin ainakin perinnetieto väittää.

Täysin virheettömiä tekstejä ei ole olemassa. Mitä pidempi selostus, sen varmemmin joukosta löytyy kuokkavieraita. Onpa vastaan tullut suorituksia, joissa hyvän joulun toivotukseen on saatu kaksi kirjoitusvirhettä. Häpeän (tai myötähäpeän) puna nousee tällöin ansaitusti poskille. Millainen viestintäammattilainen pusertaa ulos näin hölskyä tekstiä?

No, ihan normaali sellainen. Omalle tekstille sokeutuu tunnetusti alta aikayksikön, ja joskus oikoluku yksinkertaisesti pettää – automaattinen tekstintarkistus ei välttämättä herjaa laisinkaan, jos lähdetään ”P(a)ula-tädin kanssa P(i)ano-baariin”.

Itse olen onnistunut tekemään käännöksen, jossa pienen yrityksen kvartaaliliikevaihto ylsi muutamaan miljardiin. Tiedote kerkisi levitä maailmalle, ennen kuin kirjoittaja ja kaksi oikolukijaa havaitsivat, että kysehän oli tietenkin miljoonista. Onneksi fiksut taloustoimittajat olivat tutustuneet myös liitetiedostoon, jossa numeropuoli oli kunnossa.

Miksi kielenhuolto ja virheetön ilmaisu ovat tärkeitä? Ketä se haittaa, jos kisasta tulee kissa tai pulasta pulla?

Syitä on useita. Ensinnäkin, lukija on kirjoittajan asiakas, ja on tekstinikkarin työnä luoda virheetöntä tekstiä. Huolimaton, typoja ja pilkkuvirheitä vilisevä teksti osoittaa, että toimeksianto ei kiinnosta eikä asiakasta arvosteta.

Toiseksi, ihmisen psykologia on sen verran kieroutunut, että se havainnoi virheitä ja epäonnistumisia tarkemmin kuin onnistumisia. Vaikka laatisi kymmenen virheetöntä tiedotetta, voin taata, että asiakkaan mieleen jää se yhden kriittisen virheen sisältävä hengentuote.

Kolmanneksi, kyllä ne pilkut ja desimaalit monesti ovat tärkeitä. Väärä päiväys sopimuksessa, ylimääräinen nolla laskussa, kirjoitusvirhe yhteystiedoissa, kummallinen tavutus vuosikertomuksessa. Kun sana ”sovittu” pompsahtaa kahdelle riville – tiedätte kyllä miten – niin siinäpä on sitten kiva esitellä yhtiön tulosta road showssa.

Kyllä on kamalaa ja vaikeaa – mitä tässä voi tehdä?

Vastaus on tylsästi se, että oikoluetaan monta kertaa, ja mielellään luupin kanssa. Työläs, mutta tehokas tapa nujertaa pahimmat hörselöt pois on luetuttaa teksti ainakin kahdella sellaisella kaverilla, jotka eivät tekstiä ole olleet laatimassa. Kun kaveri numero 1 on lukenut tekstin, hänen kommenttinsa viedään tekstiin. Sitten tulostetaan puhdas versio kaveri kakkoselle, viedään korjaukset tekstiin ja tarvittaessa vielä rinse and repeat. Jos haluaa olla kiero, voi kaverin sumuttaa luulemaan, että hän on ainoa oikolukukykyinen tässä konttorissa. Näin varmistetaan, että moti on kohdillaan. Kaikkein ikävimmät meistä muistavat vielä huomauttaa, miten harmillista olisi, jos valmiista tekstistä julkaisemisen jälkeen löytyisi nokan koputtamista.

Ja jos kuitenkin toimitusjohtajasta on tekstissä sukeentunut tomutusjohtaja, todetaan rauhallisesti, että onneksi emme ole kirurgeja. Typoon ei tiettävästi ole kukaan kuollut, mikromillimetrin kokoiseen skalpellin nirhaisuun kylläkin.

Marja Berisa, Copywriter

PS Tämän tekstin oikolukivat Emilia ja Marko

Kiinnostuitko – ota yhteyttä asiantuntijaamme