Tiistaitärppi: Tunnepuhetta vai riistoviljelyä – voiko murteella markkinoida?

Meneekö viestisi parhaiten perille yleiskielellä, vai voisiko vastaanottajaan vedota paremmin tunnekieli, murre? Suurta yleisöä on houkuttelevaa kosiskella koko Suomen kattavalla kielimuodolla, ja normitettu yleissuomi voi tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Sopiiko murre ollenkaan markkinointiin?

Murteen kanssa kannattaa olla tarkka – väärin käytetty murre voi pahimmillaan suututtaa ihmiset. Vieläkö muistissa kummittelee esimerkiksi Lidlin mainos vuodelta 2013: mainoksessa traktorin kyytiin kiipeävä tyttö kysyy ”Lähekkönnää kylille?” ja toteaa vielä lopuksi ”Okkei, piä hausk(k)aa!” Suomalaisten, luultavasti etenkin oululaisten, herkät kielikorvat aistivat, ettei näyttelijän kotimurre ollut pohjoispohjalainen. Lidl kommentoikin jälkikäteen (linkki juttuun), ettei tarkoitus ollutkaan jäljitellä Oulun seudun puhekieltä, vaan murre ”syntyi kuvaustilanteessa”.

Murteisiin liittyvä tieto ja huulenheitto liittyy usein puhekielen leimallisiin piirteisiin. Lidl-esimerkissä kuului niin selkeästi Oulun seudulle tyypillinen nää-pronomini, että keskivertokuulijan mieli matkasi heti Pohjois-Pohjanmaalle. Myös esimerkiksi peräpohjalaismurteiden jälkitavujen h (esim. sauhnaan ~ saunhaan ~ saunahan) tai niin sanottu h:n päältä puhuminen on niin usein ja kehnosti kopioitu piirre, että Helsingin yliopiston entinen amanuenssi ja murteidentutkija Erkki Lyytikäinen kuvaa sitä Sehän on murretta! ‑kirjassaan peräpohjalaisen h:n ”riistoviljelyksi” – h kun usein sijoitetaan minne sattuu. Esimerkiksi muoto jänkhä ei vastaa minkään peräpohjalaismurteen todellista ääntämystä.

Murre on kuitenkin ihmisen tunnekieli. Yhdenkään suomalaisen äidinkieli ei oikeastaan ole yleissuomi eikä varsinkaan niin sanottu kirjakieli, joka on luotu murteiden kompromissiksi 1800-luvulla. Vaikka murre saattaa tuntua kielimuodolta, jonka voi liittää vain huumoriin, liittyy huvittavuus ennen kaikkea odotuksenvastaisiin käyttötilanteisiin ja murteen vierauteen. Vaikka murre tuntuu etenkin viihteen ja hassuttelun kieleltä, voisi murre paikallisella tasolla aiheuttaakin positiivisia tunnereaktioita, ainakin silloin ainakin oikein käyte. Sopivissa suhteissa oululaista saattaa yllättävän paljon puhutella svaa-vokaali (esim. kolome) tai yleisgeminaatio (esim. tehhään). Että holovaa vaa tekstiin niitä omia sanoja, ku ne sinne soppii – iliman murretta kieli on köyhää ku nilikkakahavit.

Jos murteet kiinnostavat, Lyytikäinen on Sehän on murretta! -kirjan (2020) lisäksi toimittanut yhdessä Jorma Rekusen ja Jaakko Yli-Paavolan kanssa hyvän yleistajuisen Suomen murrekirjan (2013), jonka sisältämiä murrenäytteitä voi kuunnella Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta.

Emilia Käsmä, Creative

Kiinnostuitko - ota yhteyttä asiantuntijaamme

Jätä viesti