Tiis­tai­tärp­pi: Voi­ko digi­taa­li­sel­la omai­suu­del­la bras­sail­la?

Ihmi­sil­lä on tai­pu­mus­ta olla ylpeä hie­nois­ta tava­rois­ta. Tut­ki­mus­ten mukaan joi­ta­kin tuot­tei­ta pide­tään parem­pi­na sen vuok­si, että nii­tä käy­te­tään jul­ki­ses­ti mui­den näh­tä­vil­lä. Kel­lo, auto tai käsi­lauk­ku eivät sil­loin ole enää vain hyö­dyk­kei­tä vaan sym­bo­lei­ta. Omai­suu­des­ta tulee iden­ti­tee­tin jat­ke.

Tek­no­lo­gi­nen kehi­tys on kui­ten­kin muut­ta­nut tapaam­me ilmais­ta itseäm­me ja kulut­taa. Kuin­ka ilmai­sen iden­ti­teet­tiä­ni hyö­dyk­keel­lä, jol­la ei ole aineel­lis­ta muo­toa? Kuin­ka esit­te­len sitä muil­le?

Osal­la tun­te­mis­tam­me digi­taa­li­sis­ta hyö­dyk­keis­tä ei ole kos­kaan ollut fyy­sis­tä muo­toa, vaan nii­tä on aina kulu­tet­tu digi­taa­li­ses­ti, esi­mer­kik­si vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­des­sa. Täl­lai­sia esi­nei­tä ovat esi­mer­kik­si Hab­bo Hote­lin huo­ne­ka­lut sekä roo­li­pe­lis­sä pal­kin­to­na saa­tu miek­ka.

Vir­tu­aa­li­maa­il­man esi­neet vah­vis­ta­vat omis­ta­jan­sa iden­ti­teet­tiä samal­la taval­la kuin fyy­si­nen omai­suus oikeas­sa elä­mäs­sä. Nii­tä koh­taan koe­taan myös saman­lais­ta kiin­ty­mys­tä ja menet­tä­mi­sen pel­koa.

Nyky­ään kulu­tam­me digi­taa­li­ses­ti myös sel­lai­sia hyö­dyk­kei­tä, joi­ta olem­me ennen omis­ta­neet aineel­li­ses­sa muo­dos­sa. Musiik­kia ja kir­jal­li­suut­ta on digi­toi­tu jo pit­kään, ja kokoel­mat ovat siir­ty­neet hyl­lyis­tä kova­le­vyil­le sekä pil­veen.

Vii­me vuo­si­na digi­taa­li­sen kulut­ta­mi­sen luon­ne on muut­tu­nut entis­tä­kin radi­kaa­lim­mak­si: esi­mer­kik­si Spo­ti­fyn, Book­Bea­tin ja Netflixin myö­tä olem­me siir­ty­neet hyö­dyk­keen omis­ta­mi­ses­ta pel­kän käyt­tö­oi­keu­den han­kin­taan.

Mut­ta voi­ko soit­to­lis­ta antaa into­hi­moi­sel­le keräi­li­jäl­le kos­kaan saman­lais­ta tyy­ty­väi­syy­den tun­net­ta kuin fyy­si­nen levy­ko­koel­ma? Mark­ki­noi­ja saa raa­pia pää­tään miet­ties­sään, kuin­ka tuot­teet ja pal­ve­lut säi­ly­te­tään arvok­kai­na kulut­ta­jien sil­mis­sä, kun kulu­tus­ta­vat muut­tu­vat näin nopeas­ti ja isos­ti. Uuden­lai­nen todel­li­suus vaa­tii kui­ten­kin myös uuden­lai­sia ajat­te­lu­ta­po­ja.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­suus on kes­kei­nen aineet­to­mien hyö­dyk­kei­den arvon läh­de. Tut­ki­jat ovat huo­man­neet, että keräi­ly­har­ras­tuk­ses­ta­kin on digiai­ka­na tul­lut ryh­mä­ak­ti­vi­teet­ti. Digi­taa­li­sia­kin kokoel­mia voi käyt­tää itseil­mai­sun väli­nee­nä, jol­loin niis­tä saa tut­tu­ja ilon ja jän­ni­tyk­sen tun­tei­ta.

Uusi alus­ta nimit­täin mah­dol­lis­taa pait­si jaka­mi­sen ver­kos­tol­le myös kokoel­man uudel­leen­jär­jes­te­lyn kiin­nos­ta­val­la ja per­soo­nal­li­sel­la taval­la. Mui­den ihmis­ten suo­si­ma soit­to­lis­ta voi vah­vis­taa laa­ti­jan­sa iden­ti­teet­tiä –  myös sil­loin, kun hän ei itse omis­ta kap­pa­lei­ta vaan mak­saa ainoas­taan oikeu­des­ta kuun­nel­la nii­tä.

Onko ruo­kaa, vaat­tei­ta tai kul­ku­neu­vo­ja mah­dol­lis­ta digi­toi­da? Kysy­mys voi kuu­los­taa hul­lul­ta ja futu­ris­ti­sel­ta, mut­ta se on jo tätä päi­vää. Kun fyy­sis­tä omai­suut­ta esi­tel­lään digi­taa­li­sil­la alus­toil­la, voi­daan­kin poh­tia, tapah­tuu­ko tosia­sial­li­nen kulut­ta­mi­nen sit­ten­kään oikeas­sa elä­mäs­sä.

Esi­neen sym­bo­li­nen arvo rea­li­soi­tuu vas­ta, kun se tuo­daan ylei­sön ihail­ta­vak­si ver­kos­tos­sa. Ilmiö kos­kee niin muo­tia, mat­ko­ja kuin joi­ta­kin elin­tar­vik­kei­ta­kin.

Toi­set ovat vie­neet muo­din digi­toin­nin vie­lä­kin pidem­mäl­le. BBC uuti­soi mar­ras­kuus­sa The Fabricant ‑muo­ti­ta­lon asiak­kaas­ta, joka tila­si puo­li­sol­leen 9500 dol­la­rin arvoi­sen mekon, jota ei ole lain­kaan ole­mas­sa fyy­si­ses­sä muo­dos­sa. Digi­taa­li­sen asun käyt­tö­paik­ka on yksi­no­maan sosi­aa­li­nen media.

Näis­sä tapauk­sis­sa digi­toi­daan­kin tuot­teen lisäk­si myös itse kulut­ta­ja, joka voi lisäk­si vah­vis­taa iden­ti­teet­ti­ään tyk­käyk­sil­lä ja kom­men­teil­la. Uudel­leen­ruu­miil­lis­tu­neen kulut­ta­jan iden­ti­tee­tin jat­ke muo­dos­tuu vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa mui­den kans­sa.

Tule­vai­suu­des­sa par­haat tuot­teet ja pal­ve­lut vah­vis­ta­vat kulut­ta­jan itse­luot­ta­mus­ta, rat­kai­se­vat ongel­mia, toi­mi­vat itseil­mai­sun väli­nee­nä, raken­ta­vat yhtei­söl­li­syyt­tä ja tar­joa­vat onnis­tu­mi­sen tun­tei­ta riip­pu­mat­ta sii­tä, kulu­te­taan­ko nii­tä aineel­li­ses­sa vai aineet­to­mas­sa muo­dos­sa.

Epä­ai­neel­lis­tu­neet tuot­teet ja kulut­ta­jat aset­ta­vat haas­tei­ta mark­ki­noi­jil­le, mut­ta ne tar­joa­vat myös ainut­laa­tui­sia mah­dol­li­suuk­sia. Voi­sim­me­ko luo­da vah­vem­pia digi­taa­li­sia brän­de­jä edis­tä­mäl­lä posi­tii­vis­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta yhä useam­mal­la toi­mia­lal­la? Tai voi­sim­me­ko men­nä vie­lä pidem­mäl­le ja vähen­tää resurs­si­käyt­töäm­me digi­toi­mal­la yhä useam­pia hyö­dyk­kei­tä?

Pau­lii­na Haa­pa­kos­ki, Crea­ti­ve trai­nee

Kir­joit­ta­jaa vii­sas­tut­ti:  Belk, R.W. (2013). Exten­ded Self in a Digi­tal World. Jour­nal of Con­su­mer Research, 40(3), 477–500.