Tors­tai­tärp­pi: Ymmär­ret­tä­vyys on laa­duk­kaan somen salai­suus

Mil­lai­nen kie­li on sopi­vaa someen? Ovat­ko kie­liop­pi­sään­nöt täy­sin tur­hia? Voi­ko puhut­tua kiel­tä vain siir­tää suo­raan Face­book-pos­tauk­seen tai Ins­ta­gra­min kuva­teks­tiin? Kenen täy­tyy ymmär­tää kir­joit­ta­maa­ni teks­tiä?

Näi­den kysy­mys­ten vas­tauk­set voi­vat antaa eväs­tys­tä sil­loin, kun mie­ti­tään, mik­si jot­kin teks­tit vai­kut­ta­vat eri­tyi­sen sopi­vil­ta juu­ri sil­le alus­tal­le, jol­la ne on jul­kais­tu. Yhden­lai­nen kir­joi­tus teho­aa Twit­te­ris­sä, toi­nen ihas­tut­taa Ins­ta­gra­mis­sa. Jos­kus taas jokin teks­ti ei ensin­kään tun­nu istu­van somen syöt­tee­seen.

Somes­sa tasa­pai­noil­laan jat­ku­vas­ti vapaam­man puhe­kie­len ja kir­joi­te­tun yleis­kie­len rajoil­la. Vaik­ka jois­sa­kin kana­vis­sa tavoit­te­li­si­kin ren­toa ilmai­sua, on sil­ti hyvä muis­taa, että hyvän yleis­kie­len sään­tö­jä nou­da­tel­len teks­tis­tä tulee help­po­lu­kui­sem­paa. Näin luki­ja ei jou­du teks­tin äärel­lä miet­ti­mään, mitä kir­joit­ta­ja on oikeas­taan halun­nut sanoa – sil­loin luki­ja käyt­tää kaik­ki resurs­sin­sa pää­asi­aan, teks­tin sisäl­töön.

Kie­len­käyt­tä­jien kes­ki­näi­nen kes­kus­te­lu ja kie­len muok­kaa­mi­nen on avai­na­se­mas­sa, kun puhu­taan niin sano­tus­ta teks­ti­la­jiin pää­sys­tä: Kuka voi muo­ka­ta mitä­kin teks­ti­la­jia? Ket­kä teks­te­jä voi­vat ymmär­tää?

Eten­kin jul­ki­sen val­lan sekä kan­sa­lais­vai­kut­ta­mi­sen maa­il­mas­sa teks­ti­la­jiin pää­sy on tär­ke­ää. Yhteis­kun­nal­li­sia asioi­ta tuli­si ymmär­tää niin maa­han­muut­ta­jien, vähän kou­lu­tet­tu­jen kuin tie­to­tek­niik­kaan pereh­ty­mät­tö­mien­kin.

Kie­len­huol­ta­ja Riit­ta Hyvä­ri­nen on kir­joit­ta­nut Kie­li­kel­loon (4/2018) sii­tä, kuin­ka some on tasa-arvois­ta­nut teks­ti­la­jien maa­il­maa: sosi­aa­li­sen median eri­lai­sis­sa ryh­mis­sä pui­daan aktii­vi­ses­ti kie­li­ky­sy­myk­siä. Näin asian­tun­ti­jan ja taval­li­sen kir­joit­te­li­jan väli­nen etäi­syys on pie­nen­ty­nyt – jokai­sel­la on sanan­sa sanot­ta­va­na sii­hen, miten kir­joi­te­taan oikein tai hyvin.

Yleis­pä­te­viä ohjei­ta someen ovat hel­pon yleis­kie­len käyt­tö, moni­mut­kais­ten sano­jen vält­te­ly, yksin­ker­tai­set lause­ra­ken­teet ja kapu­la­kie­len hyl­kää­mi­nen. Kun näi­den lisäk­si muis­taa ylei­sim­mät kie­liop­pi­sään­nöt ja nopean oiko­lu­vun lyön­ti­vir­hei­den vält­tä­mi­sek­si, on jo tuke­val­la maa­pe­räl­lä somen oikein­kir­joi­tuk­ses­sa. Sil­loin pari puut­tu­vaa pilk­kua, puhe­kie­li­set me men­nään ja mun mie­li­pi­de ‑ilmauk­set tai edes en pys­ty vas­ta­ta -tyyp­pi­set ver­bi­muo­dot eivät luki­jan ymmär­rys­tä hait­taa.

Emi­lia Käs­mä, Crea­ti­ve trai­nee