Torstaitärppi: Ymmärrettävyys on laadukkaan somen salaisuus

Millainen kieli on sopivaa someen? Ovatko kielioppisäännöt täysin turhia? Voiko puhuttua kieltä vain siirtää suoraan Facebook-postaukseen tai Instagramin kuvatekstiin? Kenen täytyy ymmärtää kirjoittamaani tekstiä?

Näiden kysymysten vastaukset voivat antaa evästystä silloin, kun mietitään, miksi jotkin tekstit vaikuttavat erityisen sopivilta juuri sille alustalle, jolla ne on julkaistu. Yhdenlainen kirjoitus tehoaa Twitterissä, toinen ihastuttaa Instagramissa. Joskus taas jokin teksti ei ensinkään tunnu istuvan somen syötteeseen.

Somessa tasapainoillaan jatkuvasti vapaamman puhekielen ja kirjoitetun yleiskielen rajoilla. Vaikka joissakin kanavissa tavoittelisikin rentoa ilmaisua, on silti hyvä muistaa, että hyvän yleiskielen sääntöjä noudatellen tekstistä tulee helppolukuisempaa. Näin lukija ei joudu tekstin äärellä miettimään, mitä kirjoittaja on oikeastaan halunnut sanoa – silloin lukija käyttää kaikki resurssinsa pääasiaan, tekstin sisältöön.

Kielenkäyttäjien keskinäinen keskustelu ja kielen muokkaaminen on avainasemassa, kun puhutaan niin sanotusta tekstilajiin pääsystä: Kuka voi muokata mitäkin tekstilajia? Ketkä tekstejä voivat ymmärtää?

Etenkin julkisen vallan sekä kansalaisvaikuttamisen maailmassa tekstilajiin pääsy on tärkeää. Yhteiskunnallisia asioita tulisi ymmärtää niin maahanmuuttajien, vähän koulutettujen kuin tietotekniikkaan perehtymättömienkin.

Kielenhuoltaja Riitta Hyvärinen on kirjoittanut Kielikelloon (4/2018) siitä, kuinka some on tasa-arvoistanut tekstilajien maailmaa: sosiaalisen median erilaisissa ryhmissä puidaan aktiivisesti kielikysymyksiä. Näin asiantuntijan ja tavallisen kirjoittelijan välinen etäisyys on pienentynyt – jokaisella on sanansa sanottavana siihen, miten kirjoitetaan oikein tai hyvin.

Yleispäteviä ohjeita someen ovat helpon yleiskielen käyttö, monimutkaisten sanojen välttely, yksinkertaiset lauserakenteet ja kapulakielen hylkääminen. Kun näiden lisäksi muistaa yleisimmät kielioppisäännöt ja nopean oikoluvun lyöntivirheiden välttämiseksi, on jo tukevalla maaperällä somen oikeinkirjoituksessa. Silloin pari puuttuvaa pilkkua, puhekieliset me mennään ja mun mielipide -ilmaukset tai edes en pysty vastata -tyyppiset verbimuodot eivät lukijan ymmärrystä haittaa.

Emilia Käsmä, Creative trainee