Työ­maa har­joit­te­li­jam­me Mile­nan sil­min

Kak­si kuu­kaut­ta on pyö­räh­tä­nyt Työ­maan lei­vis­sä, kyl­lä­pä aika on kulu­nut nopeas­ti. Jokai­nen päi­vä on ollut oman­lai­sen­sa ja opet­ta­nut uusia asioi­ta työ­elä­mäs­tä.

Jo täs­sä vai­hees­sa on help­poa tode­ta, että hark­ka­paik­ka­na Työ­maa on osoit­tau­tu­nut nap­pi­va­lin­nak­si aina­kin kal­tai­sel­le­ni per­soo­nal­le, joka naut­tii nopeal­la tem­pol­la vaih­tu­vis­ta ja moni­puo­li­sis­ta työ­teh­tä­vis­tä.

Pro­jek­tias­sis­ten­tin teh­tä­vät ovat olleet oikein antoi­sia ja olen pääs­syt hyö­dyn­tä­mään opis­ke­luis­sa oppi­mia­ni tai­to­ja muun muas­sa tii­mi­työs­ken­te­lys­sä, ideoin­nis­sa ja pro­jek­tien edis­tä­mi­ses­sä.

Pro­jek­tias­sis­ten­tin teh­tä­vis­sä on tär­ke­ää tul­la hyvin toi­meen ihmis­ten kans­sa ja olla roh­kea. Pitää olla itse aloi­te­ky­kyi­nen ja uskal­tau­tua avaa­maan suun­sa, sil­lä uusia tilan­tei­ta ja ihmi­siä koh­taa päi­vit­täin. Olen pääs­syt näyt­tä­mään osaa­mis­ta­ni ja tun­nen ole­va­ni hyö­dyk­si myös muil­le.

Tämän het­ken kiin­nos­ta­vin pro­jek­ti, jos­sa olen muka­na, liit­tyy Työ­maan tule­vaan 20-vuo­tis­juh­laan, jos­sa kaik­ki luo­daan alus­ta aina lop­puun asti itse.

On ollut ins­pi­roi­vaa näh­dä juu­ri täs­tä pers­pek­tii­vis­tä, kuin­ka moni­puo­li­sia työt mai­nos­toi­mis­tos­sa ovat ja saa­da koko­nais­val­tai­nen käsi­tys sii­tä, mitä kaik­kea luo­vas­sa suun­nit­te­lu­toi­mis­tos­sa teh­dään. Tääl­lä on mon­ta hyvää roo­li­mal­lia näyt­tä­mäs­sä minul­le esi­merk­kiä kai­kes­ta mah­dol­li­ses­ta työ­elä­mään liit­ty­väs­tä. Kaik­kien kans­sa on help­poa työs­ken­nel­lä ja tar­vit­taes­sa apu on aina lähel­lä.

Mie­les­tä­ni Työ­maan yksi vah­vuuk­sis­ta on yhtei­söl­li­syys, jota vaa­li­taan monel­la eri taval­la. Oman työ­viik­ko­ni koho­koh­ta onkin vii­koit­tain jär­jes­tet­tä­vä yhtei­nen jutus­te­lu­het­ki, jos­sa koko työ­pai­kan väki on muka­na.

Har­joit­te­luai­ka­ni Työ­maal­la on ollut opet­ta­vai­nen ja anta­nut hyvän poh­jan main­osa­lal­le. Pys­tyn näke­mään itse­ni tule­vai­suu­des­sa saman­kal­tais­ten teh­tä­vien paris­sa.

– Mile­na