Tiis­tai­tärp­pi: “Näin me on tää aina teh­ty” on työ­elä­män vaa­ral­li­sin lause

“Pitäi­si ehtiä teh­dä töi­tä­kin, mut­ta kun on koko ajan noi­ta pala­ve­rei­ta.”

Kuka on tämän lai­nauk­sen taka­na? Niin­pä, aika moni tie­to­työ­läi­nen täl­lä vuo­si­tu­han­nel­la, ja var­mas­ti myös aiem­min.

Vaik­ka moni pääs­tää täl­lai­sen parah­duk­sen suus­taan kii­reen kes­kel­lä, har­va var­maan­kaan istuu pala­ve­reis­sa pyhäl­lä hen­gel­lä – kai­kil­la palk­ka juok­see kuin Paa­vo Nur­mi.

Tämän kir­joi­tuk­sen aihe voi­si olla parem­mat pala­ve­ri­käy­tän­nöt, mut­ta niis­tä jul­kai­sim­me hyvän kir­joi­tuk­sen jo aiem­min.

Sen sijaan tämän kir­joi­tuk­sen tar­koi­tus on kan­nus­taa miet­ti­mään, ovat­ko pala­ve­rit käy­tän­tö, johon tur­vau­du­taan lii­an usein ilmei­se­nä vaih­toeh­to­na tut­ki­mat­ta, voi­tai­siin­ko pala­ve­riin osal­lis­tu­vien ihmis­ten aikaa käyt­tää tehok­kaam­min.

“Hei osaa­ko joku sanoa, miten saan kuvan tuo­hon ruu­tuun?”

Entä kuka on tämän lai­nauk­sen taka­na? Niin­pä, täs­sä­kin tapauk­ses­sa aika moni tie­to­työ­läi­nen aika monen pala­ve­rin alus­sa täl­lä vuo­si­tu­han­nel­la.

Jos pala­ve­riin osal­lis­tuu kah­dek­san ihmis­tä ja oike­aa joh­toa etsi­tään kym­me­nen minuut­tia, tehok­kai­ta hen­ki­lö­työ­mi­nuut­te­ja tuh­laan­tuu 80. Jos sama säh­lää­mi­nen tois­tuu ker­ran vii­kos­sa, aikaa kuluu tyh­jän­pol­ke­mi­seen yli 8 työ­päi­vän ver­ran vuo­des­sa. Sii­nä ajas­sa ehti­si pit­käl­lä aika­vä­lil­lä syn­tyä kai­ken­lais­ta.

Työ­ajan tuh­laa­mi­ses­ta ei kan­na­ta syyl­lis­tyä tai syyl­lis­tää. Kuu­lui­sat luo­vat tauot ja yli­pää­tään sopi­va työ­kuor­ma ovat pit­käl­lä aika­vä­lil­lä tut­ki­tus­ti­kin takei­ta laa­duk­kaal­le ja tuot­ta­val­la työl­le tie­to- ja asian­tun­ti­ja­työs­sä.

Ongel­ma on kui­ten­kin useim­mi­ten saman­tyy­li­nen kuin pai­non­hal­lin­nan kans­sa jojot­te­le­val­la: me tie­däm­me mikä mät­tää, mut­ta emme saa ongel­maa hal­lin­taam­me.

Näin väit­tä­vät myös Pek­ka Poh­ja­kal­lio ja Saku Tuo­mi­nen mai­nios­sa Työ­kir­jas­saan. Se on kuu­ti­sen vuot­ta van­ha kir­ja, jon­ka työs­tä­mi­sen kans­sa lomit­tain kak­sik­ko vei suo­ma­lai­siin yri­tyk­siin uusia käy­tän­tö­jä tes­tat­ta­vak­si.

Itse kir­jaa ja sen monia ideoi­ta voi suo­si­tel­la vih­je­tar­jot­ti­mek­si itse kul­le­kin, mut­ta sen pää­vii­sau­den voi kiteyt­tää yhteen aja­tuk­seen: kysee­na­lais­ta käy­tän­tö­si.

Luo­val­la Työ­maal­la ajoit­tai­siin pala­ve­rien täyt­tä­miin viik­koi­hin on herät­ty kon­sep­til­la nimel­tä tuo­tan­to­tors­tai. Aja­tuk­se­na on, että läh­tö­koh­tai­ses­ti tors­tait pyri­tään pyhit­tä­mään päi­vik­si, jol­loin ei ole asia­kas­pa­la­ve­re­ja – ja kes­kit­ty­mis­tä vaa­ti­via hom­mia saa sil­loin var­muu­del­la eteen­päin.

Itse asias­sa edel­lä mai­ni­tus­sa Työ­kir­jas­sa ehdo­te­taan yhdek­si tie­to­työ­läi­sen arjen­hal­lin­nan kons­tik­si saman­lais­ta käy­tän­töä: päi­vää tai aina­kin puo­li­kas­ta, johon ei yksin­ker­tai­ses­ti saa sopia pala­ve­rei­ta. Kun Poh­ja­kal­lio ja Tuo­mi­nen vei­vät käy­tän­töä yri­tyk­siin, monis­sa ensi­reak­tio oli, että “ihan hyvä idea, mut­ta ei toi­mi meil­lä”. Kun kak­sik­ko sit­ten haas­toi miet­ti­mään, mik­si se ei voi­si toi­mia, aika moni argu­ment­ti jou­tui romu­kop­paan.

“Näin me on tää aina teh­ty.”

Kuka on puo­les­taan tämän lai­nauk­sen taka­na? Täs­sä­kin tapauk­ses­sa var­mas­ti aika moni, mut­ta väi­tän että tuo on ken­ties vaa­ral­li­sin lause tehok­kaan ja laa­duk­kaan työ­elä­män näkö­kul­mas­ta.

Vil­le Koi­vu­nie­mi, crea­ti­ve